Lapinkuiskaajana olen pohjoisen tarinankertoja, joka kulkee tuntureilla ja kyläteillä kuunnellen Lapin luomakunnan ääniä. Yhdistän juureni, vanhemmiltani opitun sekä lappilaisen mielentilan erityiseen taitoon, jota kutsun Lapin kuiskaamiseksi – kykyyn huomata se, mikä kiireessä jää piiloon.

En ole vain opas, vaan omanlaiseni tulkki Lapin luonnolle ja kulttuurille. Teen videoita, tarinoita ja sisältöjä, jotka auttavat ymmärtämään, miksi Lappi koskettaa niin syvältä. Matkani voivat viedä Leville, Ylläkselle, Inariin tai pieniin piilopaikkoihin, joista harvat tietävät.

Olen yhtä aikaa todellinen ja tarinallinen persoona: ihminen, joka rakastaa Lappia, ja maailma, joka kutsuu katsojan mukaan.

“Lapin kuiskaaminen” on oma tapani katsoa pohjoista maailmaa. Se on hiljaisten merkkien kuuntelemista, luonnonlukutaitoa ja herkkyyttä, jonka oppii vain kulkemalla samoja polkuja vuodesta toiseen.

Otan tehtäväni tosissaan: pysähdyn, havainnoin ja kerron luonnon viesteistä kuin ne olisi tarkoitettu jokaiselle kuulijalle erikseen.

Olen lämmin ja aito luonnonlapsi ja tapani kertoa saa usein muut hymyilemään.

Lapin kuiskaaminen on sekä taito että tarina:

– taito kuulla luonnon pienet viestit

– tarina, joka avaa ne helposti ja lempeästi

Juuri tämä yhdistelmä tekee minusta kai erityisen. Kun "kuiskaan", paikat ja ilmiöt eivät ole pelkkää tietoa, vaan ne muuttuvat eläviksi tarinoiksi, jotka jäävät mieleen.

“Aatoksen voimalla” on oma mottoni. Käytän sitä, kun pysähdyn miettimään, tulkitsemaan luonnon viestejä tai kun teen asiat rauhassa ja omalla tavallani.

Se ei ole taikatemppu, vaan pohjoisen ajattelun tapa: hetki, jossa mieli kirkastuu ja luomakunta kertoo, mihin suuntaan kulkea.

Suhtaudun tähän sekä vakavasti että hymyillen. Luotan siihen, että kun antaa aatoksen kulkea, oikea polku löytyy. Oli kyse revontulten seuraamisesta, tuulen suunnasta tai siitä, mikä tunturipolku tänään kutsuu.

Seuraajani tietävät, että “aatoksen voima” näkyy myös pienissä hetkissä: kun unohdan kompassini mutta löydän perille mututuntumalla, kun pysähdyn kuuntelemaan metsää tai sanon jotain niin aitoa, että katsoja hymyilee.

“Aatoksen voimalla” on pohjoista rauhaa, tarkkaavaisuutta ja omintakeista viisautta. Se on sitä, mikä tekee minusta juuri Leenan.

Kyllä, teen musiikkia ja usein juuri sillä tavalla, jonka vain pohjoinen maisema osaa synnyttää.

Lauluissani kuuluu tunturin humina, hiljaiset polut, koivikon väre ja ne tarinat, joita Lapin yö kantaa mukanaan.

Laulan lempeällä ja vähän omintakeisella tyylilläni: välillä hyräillen, välillä kuiskaillen, välillä niin, että koko tunturi tuntuu vastaavan takaisin.

Mukana ovat usein myös Pohjan Akat, joilla on vahva, pohjoinen ja usein muinainen äänimaailma.

Musiikki on minulle yksi tapa kertoa tarinaa. Kun sanat eivät riitä, sävel jatkaa siitä, mihin kieli jää.

Lapinkuiskaajan tarinat elävät kahden maailman välissä: todellisen Lapin ja tarinallisen Lapin. Kerron asioista, jotka tuntuvat oikeilta. Ja usein ne ovatkin.

Moni hetki pohjautuu tosielämään, kuultuihin kokemuksiin tai vanhoihin lappilaisiin juttuihin. Mutta kuten Lapissa on tapana, muistot myös elävät: jokin sattumus voi värittyä, jokin muisto muuttua vuosien aikana.

Kerron tarinat niin kuin ne koen. Tarkkojen yksityiskohtien sijaan tärkeintä on tunnelma ja se, miltä Lappi tuntuu. Välillä lämpimästi, välillä omintakeisesti ja usein niin, että kuulija hymyilee väkisinkin.

Ytimekkäästi sanottuna: “Puoliksi totta, puoliksi tarinaa ja puoliksi legendaa.”

Juuri siksi Lapinkuiskaajan maailma tuntuu elävältä.

Lappi on paikka, jossa aika kulkee eri rytmissä. Siellä ihminen huomaa asioita, jotka muualla jäävät kiireen jalkoihin: hiljaisuuden kerrokset, tuulen suunnan merkityksen, lumen oman valon ja sen, miten vuodenaika muuttaa maisemaa tavalla, jota on vaikea selittää, mutta helppo tuntea.

  Lapin tekee erityiseksi:    

  1. Hiljaisuus, joka ei ole koskaan tyhjää    

Lapin hiljaisuus ei ole äänettömyyttä, vaan tilaa ajatella, hengittää ja kuulla itsensä paremmin. Kutsun tätä “kuuntelemisen maaksi”.

  2. Valon ja pimeyden ajat    

Yötön yö, kaamos, aamut, jotka viipyvät pitkään…

Lapin valo on oma tarinansa ja pimeys toinen. Molemmat muuttavat ihmistä tavalla, jota on vaikea sanallistaa, mutta helppo aistia.

  3. Luonnon mittakaava    

Tunturit, joet, koivikot ja erämaat eivät ole nähtävyyksiä vaan maailmoja.

Lappi ei esiinny ihmiselle, vaan ihminen sulautuu siihen.

  4. Kulttuuri, joka on kiinni maassa    

Lapin elämäntapa perustuu vuodenaikoihin, työhön, käsityöhön ja siihen, että luontoa ei koskaan katsota ylhäältä päin.

Tämä näkyy pukeutumisessa, ajattelussa, tarinoissa, huumorissa ja tavassa olla toisten kanssa.

  5. Rauhallinen, mutta vahva energia    

Lappi ei huuda. Se kuiskaa.

Siksi moni tuntee Lapin voimakkaimmin juuri silloin, kun ympärillä ei tapahdu “mitään". Ja juuri se hetki jää mieleen.

  6. Tapa katsoa maailmaa    

Lapissa pienet asiat ovat suuria: jalanjälki hangessa, savun tuoksu kylän laidalta, tunturin hiljainen varjo.

Huomaan nämä merkit ja tulkitsen niitä tavalla, joka saa monet katsomaan maisemaa uudella silmällä.

Lappi on erityinen, koska se ei yritä olla mitään muuta kuin oma itsensä.

Ja juuri siksi jokainen kävijä vie mukanaan jotain, mitä ei tiennyt edes etsivänsä.